Yleiskuvaus
Alli on pienin sukeltajasorsamme ja yksi arktisimmista lajeistamme. Se pesii Suomessa vain Lapin tunturijärvillä, mutta on sorsistamme runsaslukuisin läpimuuttaja — Suomenlahdella allit liikkuvat syksyllä tuhansien lintujen parvina. Jäätilanteen salliessa pohjoisella Itämerellä voi talvehtia kymmeniätuhansia yksilöitä.
Allilla on poikkeuksellinen sulkasato: vanha lintu vaihtaa ulkonäköään neljä kertaa vuodessa, mikä tekee siitä tunnistuksellisesti haastavan. Kaikissa puvuissa laji on kuitenkin lajityypillisen kirjava.
Tuntomerkit
Alli on töpäkkä, pienipäinen ja lyhytkaulainen sorsa. Nokka on lyhyt ja korkea. Siivet ovat kapeat ja terävät, siiveniskut nopeat ja matalat — pääasiassa vaakatason alapuolelle. Siivet ovat usein hieman taaksepäin taipuneet, mikä antaa lentävälle allille tunnusomaisen ilmeen. Alliparvet lentävät usein lähellä veden pintaa kahlaajamaisesti puolelta toiselle heittelehtien, jolloin tumma yläpuoli ja vaalea alapuoli vuorotellen vilahtavat.
Alli on mustalinnun ohella ainoa sorsa, jolla siivet ovat yhtenäisen tummat sekä ylä- että alapuolelta — tämä on luotettava tuntomerkki lennossa.
Koiras syys- ja talvipuvussa
Syyskuun lopulla muuton alkaessa koiras on pääosin valkoisessa puvussa: pää, kaula ja kupu lähes valkoiset, vain poskella on laaja tumma laikku ja rinnassa leveä tumma vyö. Yläpuoli on tumma, hartioilla laajat valkoiset laikut. Koiraalla on aina pitkät pyrstöjouhet, jollaisia ei muilla syksyisillä vesilintulajeilla ole.
Naaras ja nuoret
Naaras on vaatimattomamman näköinen. Päälaen ja laajan poskilaikkun ovat tummat, mutta silmän ympärillä ja kaulalla on vaaleat alueet. Yläpuoli on varsin yksivärisen tumma. Nuoret linnut muistuttavat naarasta, mutta värit ja värirajat ovat himmeämpiä. Nuori alli voi muistuttaa nuorta mustalintua, mutta allin poski on aina suttuisen näköinen — mustalinnulla mustan päälaen ja harmaan posken raja on jyrkkä.
Erottaminen muista vesilinnuista
- Koiras on käytännössä sekoitusvaara-vapaa: pitkä pyrstöpiikki ei löydy miltään muulta kotimaiselta sorsalta.
- Mustalintunaaras: nuori alli vs. nuori mustalintunaaras — allin poski on suttuinen, mustalinnulla jyrkkärajainen.
- Telkkä ja haahka: molemmat selvästi suurempia, haahkalla massiivinokkamaisempi profiili.
- Lennossa: tummat siivet ylä- ja alapuolelta sekä nopeat matalat siiveniskut erottavat allin muista sukeltajasorsista.
Levinneisyys ja elinympäristö
Alli pesii Suomessa vain Lapin tunturijärvillä — pesimäkanta on pieni. Muutolla laji on kuitenkin runsas: Suomenlahdella nähdään tuhansien lintujen parvia syyskuun lopulta pitkälle loppusyksyyn. Pohjanlahdella ja Perämerellä alli on muutolla harvalukuisempi. Sisävesillä lajia näkee harvoin. Talvehtimisalueet sijaitsevat pääosin avoimella Itämerellä ja Pohjanmerellä.
Käyttäytyminen
Alli sukeltaa tehokkaasti ja syvälle — se voi sukeltaa jopa 60 metrin syvyyteen ravinnonhaussa. Se liikkuu parvissa myös avomerellä. Ravinto koostuu hyönteisistä, äyriäisistä ja simpukoista. Talvella laji syö pääasiassa pohjaeläimiä. Naaras munii touko–kesäkuussa 6–9 kermanväristä munaa kasvillisuuden suojaan veden lähelle.
Allin ääni on kirkas ja sointuva — koiras ääntelee erityisesti keväisin aktiivisesti, ja lajin suomalainen nimi tulee tästä äänestä.
Metsästysaika
- Vain merialueilla: 1.9.2025–31.12.2025
- Metsästäjäkohtainen vuorokausikiintiö: 5 allia
- Lakisääteinen saalisilmoitus pakollinen
- Alleja metsästetään vuosittain noin kymmenen tuhatta yksilöä, pääosin merialueilla
Lähde: Riistakeskus – alli
Kanta ja suojelu
Allin kanta on taantunut merkittävästi Itämeren alueella viime vuosikymmeninä. Laji on silmälläpidettävä (NT) ja sen metsästystä säädellään kansainvälisin sopimuksin. Kannan heikkenemiseen vaikuttavat erityisesti öljyvuodot, kalastusverkkoihin hukkuminen ja ravintokannan muutokset. Vuorokausikiintiö on asetettu kannan turvaamiseksi.