Yleiskuvaus
- Harmaahylje eli halli on Suomen suurin hyljelaji ja yksi Itämeren tunnetuimmista eläimistä.
- Laji on sopeutunut elämään ulkosaaristossa ja avomerellä, mutta nousee maalle lepäämään, poikimaan ja karvanvaihtoon.
- Hallikanta on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja metsästys perustuu tarkasti säädeltyihin kiintiöihin.
Tuntomerkit
- Koko: uros jopa 300 cm ja yli 300 kg, naaras 200–250 cm ja 150–200 kg.
- Väri: harmaa tai ruskeanharmaa, usein tummia täpliä; urokset yleensä tummempia.
- Rakenne: suuri pää, kiilamainen kuono ja pitkä sierainlinja.
- Erottava piirre: pitkä ja kulmikas pään profiili (erottaa norpasta).
Erottaminen muista hylkeistä
- Itämerennorppa on selvästi pienempi (50–100 kg), pyöreämpi pää ja lyhyempi kuono.
- Harmaahylje on suurempi ja sillä on pitkä kuono ja jyrkempi otsalinja.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Esiintyy koko Suomen merialueella, aina Perämereltä Suomenlahdelle asti.
- Talvella viihtyy ajojäillä ja jääkenttien reunoilla, kesällä ulkosaariston kallioilla ja luodoilla.
- Vuotuinen jäätilanne vaikuttaa pesimäalueisiin ja kuuttien selviytymiseen.
Käyttäytyminen ja lisääntyminen
- Synnyttää yhden kuutin yleensä maaliskuussa jäälle tai ulkoluodoille.
- Parittelu tapahtuu pian poikimisen jälkeen; kantoaika lähes vuosi.
- Sukukypsyys 3–6 vuoden iässä.
- Päivittäinen ravinnontarve noin 7 kg; ravintona silakka, turska sekä mm. ahven ja lohi.
Metsästys ja lainsäädäntö
- Metsästettävä riistalaji; pyynti tapahtuu alueellisten kiintiöiden puitteissa.
- Pyyntiaika: 16.4.–31.12.
- Saaliista on tehtävä ilmoitus viranomaisille, ja poikkeusluvalla tapahtuva pyynti edellyttää Suomen riistakeskuksen myöntämää lupaa.
- Tavallisimmat pyyntitavat: kiväärimetsästys veneestä, jäältä tai rannalta.
- Tavoite: kannan hallinta ja kalataloudellisten vahinkojen vähentäminen.
Kanta ja suojelu
- Harmaahyljekanta on elinvoimainen ja seurannan perusteella vahvistunut viime vuosikymmeninä.
- Kantoja seurataan vuosittain ja kiintiöt säädetään sen mukaisesti.
- Itämerellä elinvoimainen, mutta pyyntiä säädelty.