Yleiskuvaus
Heinätavi on pieni pintasorsa, joka on varsin harvalukuinen pesijä Suomessa. Se on muista puolisukeltajistamme poiketen pitkänmatkanmuuttaja — talvehtimisalueet sijaitsevat pääosin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tämä tekee siitä erityislaatuisen lajin kotimaisessa sorsalajistossa. Koiraiden syysmuutto tapahtuu varhain heinä–elokuussa, naaraat ja nuoret lähtevät elo–syyskuulla.
Tuntomerkit
Heinätavi on vain hieman tavia kookkaampi ja sekoitettavissa siihen helposti — erityisesti lyhyeltä etäisyydeltä. Parhaiten laji tunnistuu lennossa, jolloin siiven yläpinnan kuviot näkyvät selvästi.
Koiraalla yläsiiven etuosa loistaa vaalean harmaansinisenä ja erottuu kauas. Naaraalla sinertävä sävy ei ole yhtä voimakas, mutta siipi on silti aina selvästi tavin siipeä vaaleampi. Koiraan siipipeili on vaaleanvihreän loisteinen; naaraalla ja nuorella yksilöllä loiste puuttuu ja peili on likaisen harmaanruskea. Siipipeiliä reunustavat lähes yhtä leveät valkeat juovat.
Koiraan pää on voimakkaasti kuvioitu: selvä vaalea silmäkulmajuova ulottuu silmästä niskaan, tumma silmäjuova on vahva, ja poskella on tumma ja vaalea pitkittäisjuova. Nokan tyvellä on selvä vaalea täplä. Nokka on taviin verrattuna pitempi ja kookkaampi, nokan harja suorempi, ja nokasta puuttuvat oranssit reunukset.
Erottaminen tavista lennossa
Lento on suoraviivaisempaa kuin tavilla. Siiven alapinta on heinätavilla tunnusomainen: valkoinen keskiosa rajautuu jyrkkärajaisesti tummaan etureunaan ja harmaisiin siipisulkiin, näyttäen kolmiväriseltä.
Erottaminen muista vesilinnuista
- Tavi (uros): tavilla on kirkas vihreä siipipeili ja selvästi voimakkaampi värikuviointi. Heinätavin yläsiipi on harmaansininen, ei vihreä.
- Tavi (naaras): heinätavin naaras on yläsiiveltään vaaleampi kuin tavin naaras. Lisäksi heinätavin nokka on pidempi ja ilman oransseja reunuksia.
- Sinisorsan naaras: selvästi suurempi, sinivioletti siipipeili.
- Uroksen silmäjuova on varmin nopeaan tunnistukseen — toisella kotimaisella pienellä sorsalla ei ole vastaavaa.
Levinneisyys ja elinympäristö
Heinätavi on varsin harvalukuinen pesijä, ja sitä esiintyy vain rehevimmillä lintuvesillä. Kannan painopiste on eteläisessä Suomessa. Se suosii suojaisia poukamia, tulvaniittyjä ja rantaniittyjä, joissa on sekä avovettä että tiheää vesikasvillisuutta. Pesimäreviirit ovat pieniä ja lintu on varovainen — se hakeutuu herkästi ruovikon ja kasvillisuuden suojaan.
Käyttäytyminen
Heinätavi on pintasorsa, joka siivilöi ravintoa pinnan läheltä ja matalasta vedestä. Ravinto koostuu vesikasveista, siemenistä ja pikkueläimistä; poikaset syövät runsaasti hyönteisiä. Naaras munii touko–kesäkuussa 8–11 vaalean kermanväristä munaa rantaniitylle tai ruovikkoon kasvillisuuden kätköön.
Heinätavi saapuu Suomeen tavallisesti huhtikuun lopussa tai toukokuussa — myöhemmin kuin useimmat muut sorsat. Syysmuutto alkaa varhain: koiraat lähtevät jo heinä–elokuussa, naaraat ja nuoret elo–syyskuussa.
Metsästysaika
- Koko maa: 20.8.–31.12. (kausi alkaa klo 12.00)
- Heinätaveja saadaan saaliiksi jonkin verran muun vesilinnustuksen yhteydessä, erityisesti eteläisen Suomen reheviltä lintuvesiltä.
- Saalisilmoitusvelvollisuus voimassa — ilmoita saalis Oma riista -palveluun.
- Tunnistaminen tärkeää: heinätavi esiintyy sekaparvissa tavien kanssa.
Lähde: Riistakeskus – heinätavi
Kanta ja suojelu
Heinätavikanta on pieni ja laji on taantunut useilla pesimäalueillaan. Se kuuluu taantuvien riistavesilintujen ryhmään, jonka hoitoon on laadittu erillinen toimenpideohjelma. Kosteikkojen kunto, vieraspetojen pyynti ja pesimärauhan turvaaminen ovat keskeisiä keinoja kannan tukemiseksi.