Yleiskuvaus
Hilleri on keskikokoinen näätäeläin, joka elää Suomessa pääasiassa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, etenkin maatilojen pihapiirien tuntumassa. Se on suunnilleen minkin kokoinen tai aavistuksen kookkaampi yöeläin, jonka tunnistaa tummasta turkista ja kasvojen vaaleasta naamiokuviosta. Hilleri on riistalaji, mutta sen kanta on Suomessa taantunut ja luokiteltu vaarantuneeksi.
Tuntomerkit
Vartalo on 30–45 cm pitkä ja häntä 10–15 cm, ja paino vaihtelee 380 ja 1500 gramman välillä. Naaras jää kooltaan noin puoleen uroksen koosta. Turkki on tiheä ja pitkäkarvainen. Vatsapuoli ja jalat ovat tummat, lähes mustanruskeat, kun taas selän ja kylkien peitinkarvojen lomasta pilkottaa vaaleampaa aluskarvaa. Selvin tuntomerkki löytyy kasvoista: aikuisella hillerillä posket ovat vaaleat ja otsaa sekä korvanseutua kirjoo valkoinen. Nuorella yksilöllä kasvojen vaaleus on vähäisempää, eikä otsassa ole lainkaan valkoista.
Erottaminen muista pienpedoista
Hilleri muistuttaa eniten minkkiä, ja varsinkin nuori hilleri menee helposti sekaisin sen kanssa.
- Minkki on tummempi ja tasaisemman värinen sekä selvästi tiukemmin sidoksissa vesistöihin. Hillerin kuono ja kasvot ovat valkoisemmat. Jälkien perusteella lajeja ei voi erottaa, sillä ne ovat käytännössä samanlaiset.
- Näätä on ruskeampi, pitempiraajainen ja selvästi metsäisempi laji, jolla on vaalea kurkkulaikku.
- Vesikko on lähes hävinnyt Suomesta, joten käytännön sekaannus on nykyään minkin kanssa.
Levinneisyys ja elinympäristö
Hilleriä tavataan vain hajanaisesti Etelä-Suomessa, ja levinneisyys ulottuu pohjoisessa suunnilleen Oulun seudulle saakka. Parhaiten laji menestyy kosteilla, alavilla mailla ja ihmisasutuksen tuntumassa, etenkin maatilojen liepeillä. Toisin kuin minkki, hilleri ei ole yhtä riippuvainen vesistöistä. Ennen vanhaan hilleri asusti tavallisesti pihapiireissä ja teki pesänsä ulkorakennusten alustoihin.
Käyttäytyminen ja ravinto
Hilleri on yksinäinen ja pääosin öisin liikkuva saalistaja, jota on pidetty minkkiä kömpelömpänä liikkujana. Saaliiksi kelpaavat pikkujyrsijät kuten hiiret ja myyrät, mutta yhtä lailla linnut ja sammakot.
Lisääntyminen
Kiima-aika osuu maalis-kesäkuulle, ja kantoaika on 40–42 vuorokautta. Naaras tuo touko-kesäkuussa maailmaan 3–7 poikasta, jotka se synnyttää maan onkaloon tai rakennuksen alustalle.
Jäljet
Hillerin jälkeä ei käytännössä voi erottaa minkin jäljestä, sillä jälkien koko ja jälkijonot ovat keskenään samanlaiset. Hillerin on arveltu jättävän neli- ja kolmijälkeä minkkiä useammin, mutta merkki on epävarma. Vihjeen voi antaa jäljen pää: avoveteen johtava jälki viittaa todennäköisemmin minkkiin, sillä hilleri karttaa yleensä vettä. Yksittäisen jäljen tai lyhyen jälkijonon perusteella lajeja ei silti voi varmuudella erottaa.
Metsästys ja lainsäädäntö
Hilleri on riistalaji, jota pyydetään melko vähän ja lähinnä turkisriistana minkinpyynnin ohessa. Metsästysaika on koko maassa ympärivuotinen (1.8.–31.7.), eli lajilla ei ole yleistä rauhoitusaikaa. Naarasta, jota saman vuoden poikaset seuraavat, ei kuitenkaan saa tappaa 1.5.–31.7. Saaliista on tehtävä lakisääteinen saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle seitsemän vuorokauden kuluessa. Hilleri kuuluu lisäksi EU:n luontodirektiivin liitteeseen V.
Lähde: Riistakeskus – hilleri
Kanta ja suojelu
Vaikka hilleri on riistalaji, sen kanta on Suomessa selvästi taantunut, ja uhanalaisuusarvioinnissa laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Nykyään hilleri on huomattavasti minkkiä harvalukuisempi. Haitallinen vieraslaji minkki kilpailee sen kanssa samoista elinympäristöistä ja ravinnosta. Koska laji tunnetaan Suomessa huonosti, sen kannankehitystä on ollut vaikea seurata, ja saaliiksi päätyy lähinnä yksittäisiä yksilöitä minkinpyynnin yhteydessä.