Yleiskuvaus
- Itämerennorppa on jäihin sopeutunut hyljelaji, jota esiintyy koko Suomen merialueella. Pyynti on mahdollista vain alueellisten kiintiöiden tai poikkeuslupien puitteissa.
- Se on pienempi ja pyöreämpi kuin harmaahylje, ja sen elintavat ovat sidoksissa jäätalviin ja suojaisiin merialueisiin.
- Norpan lisääntymismenestykseen vaikuttavat jää- ja lumiolosuhteet, ja niiden vaihtelu on merkittävä tekijä lajin tulevaisuuden kannalta.
Tuntomerkit
- Koko: paino 50–100 kg, pituus 120–160 cm.
- Väri: harmaanruskea; selässä ja kyljissä vaaleita renkaita; vatsapuoli vaaleampi.
- Pää: lyhyt ja pyöreä; kuono lyhyt ja leveä.
- Erottava piirre: tiheä rengaskuvioinen karvapeite ja lyhyt kuono.
- Liike: vedessä notkea; maalla liikkuu vatsallaan liukumalla.
Erottaminen harmaahylkeestä
- Koko: selvästi pienempi (noin kolmannes hallin koosta).
- Pää: pyöreä ja kuono lyhyt (hallilla pitkä ja kulmikas).
- Norppa viihtyy suojaisemmissa saaristovesissä, halli enemmän ulkomerellä.
- Erottaminen on tärkeää, koska harmaahylkeen ja itämerennorpan metsästystä koskevat eri säännökset ja lupamenettelyt.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Esiintyy koko Itämeren alueella; Suomessa yleisin Perämerellä, Merenkurkussa ja Selkämerellä.
- Viihtyy suojaisissa saaristovesissä, joissa on jäätä ja lunta pesäkuoppien tekoon.
- Talvella rakentaa lumipesän jään päälle tai lumen alle poikasten suojaksi.
Käyttäytyminen ja lisääntyminen
- Naaras synnyttää yhden kuutin helmi–maaliskuussa jään päälle tehtyyn pesään.
- Poikanen imee maitoa noin 6 viikkoa ja alkaa sen jälkeen saalistaa itse.
- Ravintona pääasiassa kala: muikku, siika, silakka ja ahven.
- Sukeltaa useita minuutteja ja käyttää samoja hengitysreikiä jään läpi.
Lainsäädäntö ja suojelu
- Metsästys on sallittua vain erikseen säädetyissä tilanteissa alueellisten kiintiöiden tai poikkeuslupien perusteella.
- Suojelun keskiössä on pesimäolosuhteiden turvaaminen erityisesti Perämerellä.
Nykytila
- Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi, ja norppakanta on kasvanut 1970-luvulta lähtien, jolloin kanta oli heikko.
- Jää- ja lumitilanne vaikuttaa voimakkaasti pesimätulokseen; vähälumiset talvet heikentävät sitä.
- Itämerennorppa ja saimaannorppa kuuluvat samaan lajiin, mutta saimaannorppa on eristyneenä vesistöön sopeutunut alalaji.