Itämerennorppa

Pusa hispida botnica
Nisäkkäät hylkeet Riistalaji
Itämerennorppa on jäihin sopeutunut hyljelaji, jota esiintyy koko Suomen merialueella. Pyynti on mahdollista vain alueellisten kiintiöiden tai poikkeuslupien puitteissa.
Kuva Itämerennorppa

Yleiskuvaus

  • Itämerennorppa on jäihin sopeutunut hyljelaji, jota esiintyy koko Suomen merialueella. Pyynti on mahdollista vain alueellisten kiintiöiden tai poikkeuslupien puitteissa.
  • Se on pienempi ja pyöreämpi kuin harmaahylje, ja sen elintavat ovat sidoksissa jäätalviin ja suojaisiin merialueisiin.
  • Norpan lisääntymismenestykseen vaikuttavat jää- ja lumiolosuhteet, ja niiden vaihtelu on merkittävä tekijä lajin tulevaisuuden kannalta.

Tuntomerkit

  • Koko: paino 50–100 kg, pituus 120–160 cm.
  • Väri: harmaanruskea; selässä ja kyljissä vaaleita renkaita; vatsapuoli vaaleampi.
  • Pää: lyhyt ja pyöreä; kuono lyhyt ja leveä.
  • Erottava piirre: tiheä rengaskuvioinen karvapeite ja lyhyt kuono.
  • Liike: vedessä notkea; maalla liikkuu vatsallaan liukumalla.

Erottaminen harmaahylkeestä

  • Koko: selvästi pienempi (noin kolmannes hallin koosta).
  • Pää: pyöreä ja kuono lyhyt (hallilla pitkä ja kulmikas).
  • Norppa viihtyy suojaisemmissa saaristovesissä, halli enemmän ulkomerellä.
  • Erottaminen on tärkeää, koska harmaahylkeen ja itämerennorpan metsästystä koskevat eri säännökset ja lupamenettelyt.

Levinneisyys ja elinympäristö

  • Esiintyy koko Itämeren alueella; Suomessa yleisin Perämerellä, Merenkurkussa ja Selkämerellä.
  • Viihtyy suojaisissa saaristovesissä, joissa on jäätä ja lunta pesäkuoppien tekoon.
  • Talvella rakentaa lumipesän jään päälle tai lumen alle poikasten suojaksi.

Käyttäytyminen ja lisääntyminen

  • Naaras synnyttää yhden kuutin helmi–maaliskuussa jään päälle tehtyyn pesään.
  • Poikanen imee maitoa noin 6 viikkoa ja alkaa sen jälkeen saalistaa itse.
  • Ravintona pääasiassa kala: muikku, siika, silakka ja ahven.
  • Sukeltaa useita minuutteja ja käyttää samoja hengitysreikiä jään läpi.

Lainsäädäntö ja suojelu

  • Metsästys on sallittua vain erikseen säädetyissä tilanteissa alueellisten kiintiöiden tai poikkeuslupien perusteella.
  • Suojelun keskiössä on pesimäolosuhteiden turvaaminen erityisesti Perämerellä.

Nykytila

  • Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi, ja norppakanta on kasvanut 1970-luvulta lähtien, jolloin kanta oli heikko.
  • Jää- ja lumitilanne vaikuttaa voimakkaasti pesimätulokseen; vähälumiset talvet heikentävät sitä.
  • Itämerennorppa ja saimaannorppa kuuluvat samaan lajiin, mutta saimaannorppa on eristyneenä vesistöön sopeutunut alalaji.

Valmistaudu metsästäjätutkintoon

Teoria, yli 300 harjoituskysymystä, harjoituskokeet ja lajintunnistus yhdessä paikassa.

Tutustu Riistapolku Peruskurssiin
Takaisin lajitietopankkiin