Yleiskuvaus
- Kiiruna on Suomen ainoa varsinainen tunturikanalintu, joka viettää koko vuoden tunturialueilla eikä talvella laske puurajaa alemmas kuten riekko.
- Se on sopeutunut ääriolosuhteisiin: paksut höyhenet, karvaiset jalat ja kyky kaivautua lumeen suojaavat pakkaselta.
- Suomessa kiiruna esiintyy vain Käsivarren Lapissa tunturipaljakoilla.
Tuntomerkit
- Koko: noin 400–600 g; riekkoa hieman pienempi ja hoikempi.
- Talvipuku: lähes täysin valkoinen; koiraalla on musta silmäjuova nokan ja silmän välissä, mikä on tärkein erottava merkki.
- Kesäpuku: harmaan ja mustan kirjava, naaraan puku muistuttaa riekkoa mutta on tummempi ja karkeakuvioisempi.
- Nokka on pienempi ja sirompi kuin riekolla.
- Ääni: matala, käheä "arr-arr-arr"; hiljaisempi kuin riekolla.
Erottaminen riekosta
- Talvella koiraan musta silmäjuova (nokan kärjestä silmän ohi) on varmin tuntomerkki: riekolla sitä ei ole.
- Kiiruna on yleensä hoikempi ja pienempi kuin riekko, pää näyttää suhteessa pienemmältä.
- Kesäpuku on tummemman harmaa ja tasaisemmin kuvioitu; riekolla on enemmän ruskeaa.
- Elinympäristö ratkaisee: kiiruna pysyy paljakolla, riekko hakeutuu alemmaksi pensaikkovyöhykkeelle.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Suomessa esiintyy ainoastaan Käsivarren Lapissa, tunturipaljakoiden kivikko- ja lumenviipymäalueilla.
- Ei laske talvellakaan puurajan alapuolelle, vaan hakeutuu tuulilakialueille joissa lumi ei paksu.
- Maailmanlaajuisesti levinnyt arktisille ja alpiinisille tuntureille Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Elää pienissä parvissa talvella; soidinaikana koiraat puolustavat reviiriään ääntelemällä ja näyttölennoilla.
- Soidin alkaa toukokuussa; naaras munii 6–9 munaa maapesään kivikkoon tai lumenviipymän reunalle.
- Ravinto: kesällä varpukasvien lehdet, marjat ja hyönteiset; talvella tunturikasvien silmut ja varret lumipinnan alta.
- Talvella kaivautuu usein lumeen yöpymään.
Metsästys ja lainsäädäntö
- Kiiruna on metsästettävä riistalaji, mutta käytännössä metsästys on hyvin rajoitettua äärimmäisen suppean levinneisyyden vuoksi.
- Tarkista voimassa olevat alueelliset rajoitukset ennen metsästystä.
Kanta ja suojelu
- Suomen kanta on pieni ja keskittynyt Käsivarren tunturialueille.
- Ilmastonmuutos on merkittävin uhka: tunturipaljakko supistuu lämpötilan noustessa, eikä kiiruna pysty siirtymään muualle.
- Kannan kehitystä seurataan tarkasti.