Yleiskuvaus
Korppi on maailman suurin varislintu, selvästi varista ja mustavarista kookkaampi ja rotevampi. Se on sopeutuvainen laji, joka pesii koko maassa luonnontilaisilta erämailta ulkosaaristoon ja kaupunkien laitamille.
Tuntomerkit
Höyhenpuku on kokonaan metallinhohtoisen musta. Nokka on poikkeuksellisen järeä, ja ylänokan harja kaartuu selvästi kohti kärkeä, mikä erottaa korpin variksesta jo lähietäisyydeltä. Lennossa varmin tuntomerkki on pitkä, kiilakärkinen pyrstö. Siivet ovat pitkät, kärjistään suipot ja usein voimakkaasti taaksepäin taipuneet, ja siiveniskut ovat matalia ja joustavia. Korppi kaartelee korkealla petolinnun tavoin, mutta kiilapyrstö ja järeä nokka paljastavat lajin, vaikka väritystä ei erottaisikaan.
Erottaminen muista varislinnuista
- Varis: selvästi pienempi, harmaaselkäinen, pyrstön kärki suora.
- Mustavaris: suurin piirtein variksen kokoinen, huomattavasti pienempi kuin korppi, pyrstön kärki pyöreä.
- Naakka: selvästi pienempi, vaalea silmä.
- Kiilamainen pyrstö on varmin tuntomerkki sekä lennossa että istuvana.
Levinneisyys ja elinympäristö
Korppi pesii koko maassa, mutta harvalukuisena; runsaimmillaan kanta on Lapissa. Laji on perinteisesti erämaiden lintu, joka viihtyy metsissä, tunturiylängöillä ja ulkosaaristossa ja pärjää karuissakin oloissa, joissa muut varislinnut eivät menesty. Pesäpaikaksi kelpaa kalliojyrkänne, korkean puun latva tai ihmisen rakentama korkea rakenne, kuten masto tai merimerkki. Korppi on paikkalintu ja vanhastaan hyvin arka. Viime vuosikymmeninä kanta on kuitenkin runsastunut ja laji on sopeutunut käyttämään ihmisen muokkaamaa ympäristöä, joten korppia tapaa nykyään yhä useammin myös taajamien ja asutuksen liepeillä.
Käyttäytyminen
Korppi on kaikkiruokainen, ja haaskaravinto on sille erityisen tärkeää: se löytää kuolleet eläimet tehokkaasti ja toimii osaltaan luonnon siivoojana. Lisäksi se on sopeutunut hyödyntämään ihmisen muokkaamia ympäristöjä, sillä kaatopaikat, tienvarret ja navettapihat tarjoavat ravintoa ympäri vuoden. Talvisin korppia voi nähdä kymmenien yksilöiden parvina kaatopaikoilla, muutoin se liikkuu yleensä yksin tai pareittain. Se ryöstää myös muiden lintujen pesiä ja pyydystää pieniä nisäkkäitä sekä lintujen poikasia.
Korppia pidetään lintujen älykkäimpänä lajina.
Ääni
Korpin äänirepertuaari on laaja ja vaihteleva. Se käyttää ääntä aktiivisesti viestintään, ja ääntelyt vaihtelevat tilanteen mukaan. Kaikkia korpin tuottamia ääniä ei välttämättä tunnista heti linnun ääneksi.
Pesintä
Korppi on yksi varhaisimmin pesivistä linnuistamme. Pari pysyy yhdessä vuodesta toiseen ja on uskollinen sekä kumppanilleen että pesimäpaikalleen, ja sama risupesä korkean puun latvassa tai kalliojyrkänteellä on käytössä useita vuosia peräkkäin. Muninta ajoittuu Etelä-Suomessa jo maaliskuun alkuun ja Pohjois-Suomessa huhtikuun puoliväliin. Naaras hautoo 3–6 munaa noin kolmen viikon ajan, ja koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana. Poikaset viipyvät pesässä viitisen viikkoa, ja korppi tulee sukukypsäksi vasta kolmantena vuonna.
Metsästys ja rauhoitus
Korppi ei ole riistalaji. Poronhoitoalueella se on rauhoittamaton lintu, joka on rauhoitettu vain pesimäaikana. Muualla Suomessa korppi on rauhoitettu luonnonsuojelulailla ympäri vuoden.
- Poronhoitoalueella: rauhoitettu 10.4.–31.7.; metsästys sallittu muun ajan.
- Muualla maassa: rauhoitettu ympäri vuoden, ei saa pyydystää.
- Rauhoituksesta voidaan poiketa erityisistä syistä Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.
Lähde: Riistakeskus – korppi
Kanta ja suojelu
Korppi on elinvoimainen laji. Kannan seuranta painottuu poronhoitoalueelle, jossa laji aiheuttaa vahinkoa porotaloudelle.