Yleiskuvaus
Lumikko on Euroopan pienin näätäeläin, hoikka ja vikkelä jyrsijöiden saalistaja. Se pitää pikkunisäkäskantoja kurissa ja on luonnon mittakaavassa tehokas myyräjahtaaja. Lumikko on rauhoitettu koko maassa, eikä sitä saa metsästää. Tärkein ero metsästettävään kärppään on hännässä: lumikolla ei ole mustaa hännänpäätä.
Tuntomerkit
Lumikko on pitkä- ja ohutruumiinen. Pituutta on 13–20 cm, ja urokset painavat 40–80 grammaa, naaraat 20–40 grammaa, joten laji on selvästi kärppää pienempi. Kesällä selkä on ruskea ja vatsapuoli valkea, ja näiden väritysten raja on jyrkkä ja suoraviivainen. Talvella turkki muuttuu kokonaan valkoiseksi. Tassujen päällispuoli on valkea. Toisin kuin kärpällä, lumikon hännässä ei ole mustaa kärkeä mihinkään aikaan vuodesta.
Erottaminen muista pienpedoista
Lumikko on rauhoitettu, joten se on tärkeää osata erottaa metsästettävästä kärpästä.
- Kärppä on lumikkoa kookkaampi, ja sen hännän kärki on aina musta. Lumikon häntä on lyhyt, ja sen kärki on kesällä ruskea ja talvella valkoinen, mutta ei koskaan musta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Lumikkoa tavataan koko Suomessa, runsaimmin etelässä. Se viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, kunhan tarjolla on ravintoa ja suojaa. Elinpiiri on yleensä noin 0,5–3 hehtaaria ja vaihtelee saaliin määrän mukaan; naaraan reviiri on koiraan reviiriä pienempi. Pesäkseen lumikko ottaa usein muiden eläinten maanalaisia koloja ja vuoraa ne saaliseläinten karvoilla, ja sen elinpiirissä on useita pesä- ja lepopaikkoja.
Käyttäytyminen ja ravinto
Suuren osan ajasta lumikko pysyttelee suojassa kasvillisuuden seassa ja myyrien kaivamissa koloissa. Se on aktiivinen kaikkina vuorokaudenaikoina, ja ruokailu- ja lepojaksot vuorottelevat tiheään ruoan saatavuuden ja lämpötilan mukaan. Liikkeet ovat hyvin vikkelät: lumikko etenee loikkien ja pysähtelee tämän tästä sekä kohottautuu takajaloilleen tarkkaillakseen ympäristöään. Se kiipeää ja ui taitavasti. Ravinto koostuu pääasiassa myyristä ja hiiristä, minkä lisäksi ruokalistalla on viljanjyviä, marjoja, lintuja ja munia, toisinaan jopa kanin kokoisia eläimiä.
Lisääntyminen
Lumikko tulee sukukypsäksi jo 3–4 kuukauden ikäisenä. Kantoaika kestää 34–37 vuorokautta, ja poikaset syntyvät huhti-kesäkuussa. Pentueessa on 3–9 poikasta, jotka syntyvät sokeina ja kuuroina ja painavat vain 1,5–4,5 grammaa. Suotuisina vuosina naaras voi tehdä toisen pentueen vielä loppukesällä.
Jäljet
Lumikon jälki on tyypillinen mutta hyvin pieni näätäeläimen jälki, ja parhaissa oloissa siitä erottuu viisi varvasanturaa. Etujalan jälki on vain 2–3 cm pitkä, kun kärpän vastaava on selvästi isompi (2,5–4,5 cm). Lyhyt häntä ei jätä laahausjälkeä lumeen. Lumikko liikkuu lähes yksinomaan loikkien, ja upottavassa lumessa se tekee parihyppyjä, joissa lyhyet ja pitkät loikat vuorottelevat; loikka on tavallisesti 20–50 cm. Varmin tuntomerkki on jälkikuopan leveys, joka jää lumikolla alle 4,5 senttimetrin.
Metsästys ja lainsäädäntö
Lumikko on rauhoitettu koko maassa, eikä sitä saa metsästää tai pyydystää. Koska laji muistuttaa metsästettävää kärppää, pyytäjän on aina varmistettava lajinmääritys. Kärpän mustakärkinen häntä erottaa lajit toisistaan: lumikolla mustaa kärkeä ei ole.
Kanta ja suojelu
Lumikon runsaus vaihtelee voimakkaasti pikkujyrsijöiden, etenkin myyrien, kannan mukaan. Lajin esiintymistä seurataan osana talvisia lumijälkilaskentoja. Suomessa lumikko on rauhoitettu.