Yleiskuvaus
Peltopyy on pieni, pyöreä peltokanalintu, joka viihtyy avoimissa viljelymaisemissa. Se on alkuperäinen osa Suomen lajistoa, mutta luonnonvarainen kanta on viime vuosikymmeninä harvinaistunut huomattavasti maatalouden muutoksen ja peltomaiseman yksipuolistumisen myötä. Lukumäärällisesti peltopyy ei ole merkittävä riistalaji, mutta seisovan koiran kanssa tehtävänä jahtina sillä on oma vakiintunut paikkansa metsästyskulttuurissa.
Tuntomerkit
Peltopyy on hieman pyytä pienempi, pyöreä ja pienipäinen lintu, jonka yleisväritys on harmahtava. Lennossa näkyvin tuntomerkki on selvästi ruosteenruskea pyrstö. Nuori lintu on ruskea ja kellanvalkeiden pitkittäisviirujen kirjoma.
Lähietäisyydeltä peltopyyssä erottuu useita kauniita yksityiskohtia. Vatsassa on tummanruskea laikku, joka on koiraalla suurempi ja naaraalla pienempi tai voi puuttua kokonaan. Naama ja kurkku ovat jyrkkärajaisesti oranssinruskeat, rinta on harmaa, ja kupeilla on leveitä kastanjanruskeita pystyjuovia.
Lentoon pyrähtäessään peltopyy päästää meluisten siiveniskujen lisäksi kiihtynyttä ääntelyä, joka on lyhyttä ja toistuvaa.
Erottaminen muista kanalinnuista
Peltopyy on elinympäristönsä ja kokonsa puolesta varsin omaleimainen, mutta sekaannukset muihin peltojen ja metsänreunojen lintuihin ovat mahdollisia.
- Pyy: pyy on metsälintu eikä elä avoimilla pelloilla. Peltopyy on hieman pienempi ja yleisväriltään harmahtava, ja sen lennossa erottuu ruosteenruskea pyrstö.
- Fasaani: fasaani on selvästi suurempi ja pitkäpyrstöinen. Peltopyy on pieni, pyöreä ja lyhytpyrstöinen.
- Käytös talvella: toisin kuin metso, teeri tai riekko, peltopyy ei yövy kiepissä. Sen sijaan parvi kaivaa aukealle kuopan lumeen ja yöpyy siinä vieri vieressä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Peltopyy pesii harvalukuisena ja paikoittaisena Etelä-Suomen ja länsirannikon viljely- ja joutomaiden reunamilla. Aiemmin laji oli vahva myös Keski- ja Itä-Suomessa, mutta nykyään sitä tavataan enää harvakseltaan Lounais- ja Etelä-Suomessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla. Tyypillistä elinympäristöä ovat laajat peltoaukeat, mutta myös rikkaruohokentät ja merenrantaniityt kelpaavat.
Pesimäajan ulkopuolella peltopyyt liikkuvat pienissä, korkeintaan parinkymmenen yksilön tiiviissä parvissa. Linnut ovat arkoja ja varovaisia: ne joko painautuvat maahan tai juoksevat suojaan hyvissä ajoin, usein ennen kuin niitä ehtii havaita. Talvella parven voi nähdä juoksemassa hangen päällä tai osittain lumeen kaivautuneena ruokailemassa.
Käyttäytyminen ja ravinto
Peltopyy on sosiaalinen lintu, joka liikkuu lähes poikkeuksetta perheryhmissä. Tavalliseen parveen kuuluvat viimeisin poikue, sen emot ja mahdollisesti muita aikuisia, ja yhdessä liikkuminen tehostaa vaarojen havaitsemista. Talviparvet hajoavat keväällä, kun pariskunnat erkaantuvat omille reviireilleen.
Naaras munii touko–kesäkuussa 9–20 munaa pesään, joka on kasvillisuuden suojassa pellon reunassa tai niityllä. Ravinto on monipuolinen: oraat, ruohot, rikkakasvien siemenet, jyvät, kukat, lehdet, silmut ja eläinravinto. Kesällä ruokavalio painottuu vihreisiin kasvinosiin, kylmänä aikana jyviin ja siemeniin, joita peltopyy osaa kaivaa myös pehmeän lumen alta.
Metsästysaika
- Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa: 1.9.2025–31.12.2025 (ilman pyyntilupaa).
- Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kainuu, Kanta-Häme, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Lappi, Pirkanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Päijät-Häme, Satakunta, Uusimaa ja Varsinais-Suomi: 1.9.2025–31.12.2025, Suomen riistakeskuksen myöntämällä metsästyslain 10 §:n mukaisella pyyntiluvalla.
- Peltopyytä metsästetään etenkin seisovien lintukoirien avulla, ja vuotuiset saalismäärät ovat pieniä.
Lähde: Riistakeskus – peltopyy
Kanta ja suojelu
Peltopyyn luonnonkanta on taantunut, ja sen säilyminen on kytköksissä peltoluonnon monimuotoisuuteen. Kantaa on yritetty elvyttää tarhaamalla ja istuttamalla, mutta istutetut linnut eivät selviä talven yli yhtä hyvin kuin luonnonvaraiset. Suomen peltopyykannan hoitosuunnitelman tavoitteena on pysäyttää taantuminen ja palauttaa luonnonvaraisesti lisääntyvä, alkuperäistä itäistä peltopyyalalajia edustava kanta maamme viljelyalueille. Keinoja ovat muun muassa elinympäristöjen parantaminen, maatalouden ympäristötukien hyödyntäminen ja pienpetokantojen hallinta.