Yleiskuvaus
Räkättirastas on Suomen suurin rastas ja yksi näkyvimmistä ja äänekkäimmistä lintulajeistamme. Se viihtyy puistoissa, puutarhoissa ja pihoilla, ja muodostaa usein yhdyskuntia metsäsaarekkeisiin tai puistoihin. Räkättirastas on muuttolintu, mutta runsaina pihlajanmarjavuosina parvia voi talvehtia Suomessa.
Tuntomerkit
Räkättirastas on väritykseltään selvästi muista rastailta erottuva. Selkä on kastanjanruskea, pää ja niska harmaat, yläperä harmaa ja pitkä pyrstö musta — kaikki värirajat ovat jyrkät ja selkeät. Ruosteenkeltaisessa rinnassa on mustia pitkittäistäpliä, vatsa on vaalea. Päässä erottuu valkea silmäkulmajuova.
Lennossa kainalot paistavat valkoisina — tämä on yksi luotettavimmista tuntomerkeistä.
Ääni
Räkättirastaan tunnusomainen räksyttävä kutsuääni.
Erottaminen muista lajeista
Räkättirastaan lähin sekaannusvaara on kulorastas, jolla on myös valkoiset kainalot lennossa. Erottavat merkit:
- Värirajat: räkättirastaan yläpuolella on useita jyrkkiä värirajoja (harmaa pää — ruskea selkä — harmaa yläperä — musta pyrstö). Kulorastaan koko yläpuoli on tasaisen ruskeanharmaa.
- Rinta: räkättirastaan rinta on sinapinkeltainen mustilla täplillä, ja siinä on selkeä väririaja vatsan kanssa. Kulorastaan rinta on kauttaaltaan täplikäs ilman värirajaa.
- Pyrstö: kulorastaan pyrstön nurkissa on pienet valkeat täplät, räkättirastaan pyrstö on kokonaan musta.
- Ääni: räkättirastaan ääni on räksyttävä vinahteleva sarja. Kulorastaan lentoääni on kuiva, pitkä ratina tai pärinä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Räkättirastas pesii lähes koko maassa Lapin pohjoisosia lukuun ottamatta. Se viihtyy puistoissa, puutarhoissa, pihapiireissä ja metsäsaarekkeissa — käytännössä kaikkialla missä on vähänkin puustoa ja ravintoa. Laji on sopeutunut erinomaisesti kulttuurimaisemaan ja on monella paikkakunnalla yksi näkyvimmistä ja äänekkäimmistä pihalinnuista. Syksyllä räkätit hakeutuvat pihlajanmarjoille usein suurina parvina. Jos marjoja on runsaasti, osa parvista voi talvehtia Suomessa sen sijaan että muuttaisi etelään.
Käyttäytyminen
Räkättirastas pesii yhdyskunnissa, ja samassa metsäsaarekkeessa tai puistossa voi olla useita pesiä vierekkäin. Pesimäyhdyskunnat puolustavat aluettaan yhdessä — jos yksi lintu hälyttää, koko yhdyskunta hyökkää uhkaa vastaan. Tämä yhteinen puolustus on tehokas myös varpaita vastaan, ja räkätit ovat tunnettuja rohkeasta hyökkäyskäyttäytymisestään myös ihmisiä kohtaan pesien lähellä.
Naaras munii huhti–toukokuussa 5–6 sinertävänvihreää, rusketäpläistä munaa. Hautominen kestää noin kaksi viikkoa, ja molemmat vanhemmat ruokkivat poikaset. Räkättirastas tuottaa yleensä kaksi pesintää kesässä. Ravinto on monipuolista: mato, hyönteiset, etanat ja kaikki sopivat marjat — kesällä erityisesti mansikat ja mustikat, syksyllä pihlajanmarjat.
Rauhoitus ja metsästys
Räkättirastas on metsästettävä laji, mutta sillä on alueellinen rauhoitusaika pesimäkauden aikana:
- Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi: rauhoitettu 1.5.–31.7.
- Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala: rauhoitettu 1.4.–31.7.
- Muualla maassa: rauhoitettu 10.3.–31.7.
Lähde: Riistakeskus – räkättirastas
Kanta ja suojelu
Räkättirastaskanta on elinvoimainen ja laji on runsastunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Se hyötyy kulttuuriympäristöistä ja ihmistoiminnan luomista mosaiikkimaisemista, joissa avointa maata ja puustoa on sopivassa suhteessa. Räkättirastas on levittäytynyt pohjoisemmaksi ja on nykyisin yleinen myös Pohjois-Suomessa. Kanta vaihtelee vuosittain jonkin verran pesintämenestyksen ja pihlajanmarjasadon mukaan — hyvinä marjavuosina talvehtivien lintujen määrä Suomessa kasvaa selvästi.