Yleiskuvaus
- Selkälokki on Suomen vastuu laji kansainvälisessä mittakaavassa: nimialalajin (Larus fuscus fuscus) maailmankannasta noin kolmannes pesii Suomessa.
- Kanta on taantunut voimakkaasti; 1960-luvun noin 20 000 pesivästä parista on jäljellä arviolta 7 000–8 000 paria, ja laji on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
- Selkälokki on lokeistamme ainoa pitkänmatkanmuuttaja, joka talvehtii Itä-Afrikassa ja Intian valtameren rannoilla.
Tuntomerkit
- Koko: pituus 50–55 cm, paino 640–930 g; lähes harmaalokin kokoinen mutta hoikempi ja sirompi.
- Selkä ja siipien päälliset mustat. Siivenkärjissä pieni valkoinen täplä; siiven valkoinen takareuna katkeaa ennen siiven kärkeä.
- Jalat kirkkaankeltaiset. Nokka keltainen, alanokan kärjessä punainen laikku.
- Istuvan linnun pitkät siivet ulottuvat selvästi pyrstönkärjen taakse.
- Lennossa siivet pitkät ja teräväkärkiset; lento sirompi ja kevyempi kuin merilokilla.
- Ääni matalaa ja nopeaa kaklatusta.
Erottaminen muista lokeista
- Merilokki on selvästi suurempi ja leveäsiipinen; merilokin jalat ovat vaaleanpunaiset, selkälokin keltaiset.
- Harmaalokki on vaaleampiselkäinen; harmaaselkäinen harmaalokki erottuu helposti mustasta selkälokista.
- Lennossa selkälokin pitkät, teräväkärkiset siivet ja hoikka rakenne erottavat sen merilokista. Käytännössä sisämaanjärven luodolla istuva mustaselkäinen lokki on useimmiten selkälokki.
- Nuorten lintujen erottaminen harmaalokista on vaikea; selkälokin nuoren kaikki siipisulat ovat yhtenäisen tummat, harmaalokilla sisemmät ovat vaaleampia.
Levinneisyys ja elinympäristö
- Pesii saaristossa ja suurilla sisämaanjärvillä lähes koko Suomessa; Lapissa harvinainen.
- Pesäpaikkana luodot ja saaret, usein kasvillisuuden suojassa.
- Saapuu Suomeen vasta toukokuussa ja lähtee takaisin etelään jo elo–syyskuussa; viettää täällä vain muutaman kuukauden.
Käyttäytyminen ja ravinto
- Kaikkiruokainen: kalat, hyönteiset, madot, marjat, muiden lintujen munat ja poikaset, haaska ja jätteet.
- Pesii yhdyskunnissa, usein harmaalokkikolonioiden yhteydessä mutta lähempänä vesirajaa.
- Munii toukokuussa kolme munaa; molemmat vanhemmat hautovat noin neljä viikkoa.
Suojelu ja lainsäädäntö
- Selkälokki on Suomessa rauhoitettu lintu. Sen tappaminen, pyydystäminen tai pesien vahingoittaminen on kielletty.
- Laji on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN).
- Taantumisen syiksi epäillään muutoksia talvehtimisalueilla ja merellisessä ympäristössä.
Kanta ja vastuu
- Suomi on kansainvälisesti merkittävä pesimämaa: nimialalajin maailmankannasta noin kolmannes pesii täällä.
- Kanta on laskenut voimakkaasti; seuranta ja suojelu ovat keskeisiä.
- BirdLife Suomi valitsi selkälokin vuoden linnuksi 2024 huomion herättämiseksi.