Yleiskuvaus
Susi on Suomen alkuperäinen suurpeto ja yksi maamme neljästä suurpedosta. Se on kotimaisista petoeläimistä ainoa, joka elää pysyvissä perheyhteisöissä eli laumoissa. Susi on tärkeä osa metsäekosysteemiä — se säätelee hirvieläinkantoja ja vaikuttaa laajasti elinympäristöjensä rakenteeseen.
Tuntomerkit
Susi muistuttaa suurta koiraa. Paino vaihtelee 30–80 kg välillä; urokset ovat selvästi naaraita suurempia. Väritys on yleisimmin harmaanruskea tai tummanharmaa, mutta yksilöiden välillä on vaihtelua. Häntä on suora ja keskipitkä — se roikkuu alaspäin levossa, ei nouse pystyyn kuten koiralla.
Jäljet ja maastomerkit
- Jälki on suuri ja soikea, neljä varvasta kynnineen — selvästi suurempi kuin ketun tai supikoiran, mutta pienempi kuin karhun.
- Kynnet näkyvät aina jäljessä, mikä erottaa suden jäljen ilveksen pyöreästä ja kynettömästä jäljestä.
- Lauma liikkuu usein jonossa, jolloin jokainen astuu edellisen jälkeen — jälkijono voi näyttää yksittäisen eläimen tekemältä.
- Suden kulkureitti on tyypillisesti pitkä ja suoraviivainen, koiran reitti yleensä mutkittelevampi.
- Reviirimerkit: uloste ja virtsa näkyvissä paikoissa (kivet, kannot, tien reunat) ovat reviirin merkintää.
Erottaminen muista lajeista
Susi voi sekoittua isoon koiraan tai kultasakaaliin. Tärkeimmät erot:
- Iso koira: rakenne voi olla hyvin samankaltainen esimerkiksi saksanpaimenkoiran tai huskyn kanssa. Luotettavimmat erot: susi pitää häntää suoraan tai alaspäin, koira nostaa sen ylös innostuneena. Suden kulkureitti maastossa on pitkä ja suoraviivainen, koiran mutkittelevampi.
- Kultasakaali: selvästi sutta pienempi — paino 7–15 kg. Sakaali on lyhytjalkaisempi ja pienikokoisempi kaikissa mitoissaan. Suomessa harvinainen, mutta esiintyy satunnaisesti.
- Jälki: suden jälki on suuri ja soikea, neljä varvasta kynnineen. Koiran jälki on usein epäsäännöllisempi ja pienempi; sakaalin jälki selvästi pienempi kuin suden.
Levinneisyys ja elinympäristö
Susi esiintyy koko maassa, mutta kanta painottuu Länsi-, Lounais- ja Itä-Suomeen. Laji elää laajoilla metsäalueilla ja vaatii suuren reviirin — lauman reviiri voi olla useita tuhansia neliökilometrejä. Susi liikkuu saaliseläinten perässä ja saattaa kulkeutua myös asutuksen lähelle.
Käyttäytyminen
Susi elää perheryhmissä eli laumoissa, jotka koostuvat lisääntyvästä parista ja niiden jälkeläisistä. Lauma metsästää yhdessä ja jakaa reviirinä suuren alueen. Susi viestii laumatovereidensa kanssa ulvonnalla, hajumerkeillä ja kehon asennolla.
Kiima-aika on helmi–maaliskuussa. Pennut syntyvät huhti–toukokuussa, tavallisesti 4–7 kerrallaan. Koko lauma osallistuu pentujen hoitoon. Ravinto koostuu pääosin hirvieläimistä, mutta susi syö myös jäniksiä, majavaa ja pienempiä nisäkkäitä.
Metsästysaika
Susi on rauhoitettu laji koko maassa. Metsästys on mahdollista kahdella tavalla:
- Kiintiöalueilla: 1.1.2026–10.2.2026 — maa- ja metsätalousministeriön asettamien alueellisten kiintiöiden puitteissa.
- Koko maassa: MetsL 41 a §:n 1 momentin mukainen poikkeuslupa suden pyydystämiseksi tai tappamiseksi — ajat ilmenevät kulloinkin voimassa olevista lupapäätöksistä.
Lähde: Riistakeskus – susi
Kanta ja suojelu
Suomen susikanta on arviolta 400–600 yksilöä (Luke 2025). Susi kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin, mutta sen suojelustatusta on viime vuosina tarkistettu EU-tasolla. Kannanhoidossa tavoitteena on pitää kanta vakaana samalla kun suden aiheuttamia vahinkoja kotieläimille ja poroille pyritään vähentämään.