Yleiskuvaus
Varis on Suomen yleisin varislintu ja yksi tutuimmista lajeistamme kaupungeissa ja taajamissa. Se on sopeutunut erinomaisesti ihmisten lähelle ja hyödyntää tehokkaasti kaikenlaisia ravintolähteitä jätteistä lintujen muniin. Varis on älykäs ja sosiaalinen lintu, joka oppii nopeasti uusia tapoja ja osaa ratkaista yllättävänkin mutkikkaita pulmia.
Varis on osittaismuuttaja: osa kannasta talvehtii Suomessa, etenkin kaupungeissa, kun taas osa siirtyy loppusyksystä lounaaseen, Etelä-Skandinaviaan ja Pohjanmeren rannoille. Maaseudun varikset hakeutuvat talveksi usein lähimpiin taajamiin, joissa ravintoa riittää ympäri vuoden.
Tuntomerkit
Variksen tunnistaa kaksivärisestä puvusta: tuhkanharmaa vartalo erottuu jyrkästi mustasta päästä, kurkusta, rinnan yläosasta, siivistä ja pyrstöstä. Tämä erottaa sen kokomustista korpista ja mustavariksesta. Nokka on vahva ja musta, ja pyrstön kärki on suora, kun taas korpilla se on kiilamainen.
Lennossa variksen siipien kärjet harittavat selvästi sormimaisiksi, mikä on hyvä tuntomerkki. Lento on rentoa ja tasaista, eikä varis juuri kaartele korkealla. Naakkaan verrattuna varis on isompi, ja sen siivenkärjet harittavat selvästi enemmän. Suomessa tavataan harvinaisena myös kokonaan musta nokivaris (Corvus corone).
Ääni
Variksen käheä, toistuva huuto.
Erottaminen muista varislinnuista
- Korppi on huomattavasti suurempi, kokonaan musta, ja sillä on kiilamainen pyrstö sekä karhea ääni. Korpin siiveniskut ovat hitaita ja se kaartelee usein.
- Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta. Vanhalla yksilöllä nokan tyvi on laajalti paljas ja vaalea. Mustavaris on varista pitkäpyrstöisempi ja sen siiveniskut ovat syvemmät ja joustavammat. Muutolla se kaartelee korkeutta ottaen petolintujen tapaan.
- Naakka on selvästi varista pienempi ja sillä on vaalea silmä. Naakan lento on nopeampaa ja siipien kärjet ovat suippokärkiset.
- Harakka on mustavalkoinen ja pitkäpyrstöinen. Ei sekoitusvaraa.
Levinneisyys ja elinympäristö
Varis on yleinen koko maassa, Lapissa kuitenkin selvästi harvalukuisempi. Se on kulttuurilintu, joka viihtyy kaupungeissa, taajamissa, maatalousalueilla ja metsänreunoissa, käytännössä aina ihmisasutuksen läheisyydessä. Puhdasta erämaata varis välttää. Talvella kaupunkien ruoanlaitto- ja jätepisteet, linturuokintapaikat ja avokaatopaikat ovat tärkeitä ravintolähteitä.
Käyttäytyminen
Varis on kaikkiruokainen opportunisti. Ravinto vaihtelee hyönteisistä, madoista ja pienistä selkärankaisista haaskoihin, jätteisiin, siemeniin, marjoihin ja muiden lintujen muniin sekä poikasiin. Muiden lintujen pesien ryöstäminen on yksi syy siihen, että varista saa metsästää: se verottaa muuta linnustoa etenkin pesimäaikana syömällä munia ja poikasia.
Varis pesii pareittain korkealla puussa, usein lähellä latvaa. Sama pari palaa usein samalle pesäpaikalle vuodesta toiseen. Naaras munii huhti–toukokuussa 4–6 munaa, ja molemmat vanhemmat ruokkivat poikaset. Pesimäajan ulkopuolella varikset kokoontuvat usein suuriksi yöpymisparviksi.
Rauhoitus ja metsästys
Varis on rauhoittamaton lintu, ei riistalaji. Sillä on pesimäaikainen alueellinen rauhoitus:
- Oulu, Kainuu ja Lappi: rauhoitettu 1.5.–31.7.
- Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala: rauhoitettu 1.4.–31.7.
- Muualla maassa: rauhoitettu 10.3.–31.7.
Rauhoitusajan ulkopuolella varista saa metsästää. Rauhoituksesta voidaan poiketa erityisistä syistä Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.
Lähde: Riistakeskus – varis
Kanta ja suojelu
Variskanta on elinvoimainen ja vakaa koko maassa. Laji hyötyy ihmistoiminnasta ja kulttuuriympäristöistä. Kaupungistuminen ja jätteiden lisääntyminen ovat tukeneet kannan kasvua erityisesti taajamissa.